Näin ne näkyvät arjessa
Epävakaan persoonallisuushäiriön oireet vaikuttavat tunteisiin, ajatteluun, käyttäytymiseen ja ihmissuhteisiin. Persoonallisuushäiriön oireet eivät ole ohimeneviä mielialan vaihteluita, vaan pitkäkestoisia toimintamalleja, jotka aiheuttavat merkittävää kärsimystä ja haittaa arjessa.
Oireet voivat alkaa näkyä jo nuoruusiässä, mutta diagnoosi tehdään yleensä aikuisiällä. Jokainen kokee oireet omalla tavallaan – toisillä painottuvat tunne-elämän vaikeudet, toisillä impulsiivisuus tai ihmissuhdeongelmat.
Tässä artikkelissa käymme läpi epävakaan persoonallisuushäiriön keskeiset oireet, niiden ilmenemismuodot ja sen, miten ne eroavat tavanomaisista tunnereaktioista.
Tunne-elämän epävakaus ja tunteiden säätelyn vaikeudet
Tunne-elämän epävakaus on häiriön tunnusomaisin piirre. Tunteet koetaan voimakkaammin, ne syttyvät nopeammin ja niistä palautuminen kestää kauemmin kuin useimmilla ihmisillä.
Käytännössä tämä voi näkyä niin, että pieni vastoinkäyminen – ystävän peruuttämä tapaaminen tai kriittinen kommentti töissä – laukaisee valtavan tunnereaktion. Suru, viha, häpeä tai ahdistus tuntuvat kehossa fyysisesti ja valtaavat koko ajatusmaailman.
Tavalliset tunnevaihtelut ovat osa jokaisen elämää. Ero epävakaan persoonallisuushäiriön oireisiin on intensiteetissä, nopeudessa ja kestossa. Siinä missä useimmat toipuvat pettymyksestä tunnissa tai parissa, epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä saattaa kamppailla saman tunteen kanssa koko päivän tai pidempään.
Tunne-elämän epävakaudesta ja sen hallintakeinoista kerromme tärkemmin artikkelissa tunne-elämän epävakaus. Myös tunteiden säätelyyn keskittyvät artikkelimme tarjoavat käytännön vinkkejä.
Epävakaa minäkuva ja identiteetin häiriöt
Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kuuluu usein pysyvä tunne siitä, ettei tiedä kuka oikeasti on. Minäkuva, arvot, tavoitteet ja mieltymykset voivat tuntua jatkuvasti muuttuvilta.
Tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että:
- Omat mielipiteet ja arvot vaihtuvat sen mukaan, kenen seurassa on
- Urasuunnitelmat muuttuvat toistuvasti
- Harrastukset vaihtuvat tiheään, kun mikään ei tunnu ”omalta”
- Käsitys itsestä vaihtelee ylpeyden ja syvän häpeän välillä
- Tulevaisuuden suunnitelmat tuntuvat mahdottomilta, koska ei tiedä mitä haluaa
Normaali identiteetin etsintä kuuluu erityisesti nuoruusikään. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä kyseessä on kuitenkin pysyvämpi, ahdistavampi kokemus, joka jatkuu aikuisuudessakin. Itsetunnon rakentaminen on tärkeä osa toipumisprosessia.
Ihmissuhdehaasteet ja hylkäämispelko
Ihmissuhteet ovat usein yhtä aikaa elintärkeitä ja tuskallisia. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä kaipaa läheisyyttä valtavasti mutta pelkää samalla hylätyksi tulemistä.
Idealisointi ja mitätöinti
Tyypillinen piirre on niin sanottu mustavalkoajattelu ihmissuhteissa. Uusi ystävä tai kumppani voi aluksi tuntua täydelliseltä – ”paras ihminen ikinä”. Kun hän sitten tekee jotain pettymyksen aiheuttavaa, kuva voi kääntyä täysin: ”hän ei välitä minusta lainkaan”. Tämä idealisoinnin ja mitätöinnin vaihtelu on raskasta molemmille osapuolille.
Hylkäämispelko
Todellinen tai kuviteltu uhka hylätyksi tulemisesta voi laukaista voimakkaan reaktion. Vastaamaton viesti, peruutettu tapaaminen tai kumppanin viettämä aika ystävien kanssa voi tuntua merkiltä siitä, että toinen on lähdössä. Tämä pelko voi johtaa takertumiseen, toistuviin varmistämisen tarpeisiin tai ennaltaehkäisevään vetäytymiseen.
Lue lisää aiheesta artikkelissamme rajatilapersoonallisuus ja ihmissuhteet sekä ihmissuhteet-osiostamme.
Impulsiivisuus ja riskikäyttäytyminen
Impulsiivisuus epävakaassa persoonallisuushäiriössä ei ole pelkkää spontaaniutta. Kyseessä on vaikeasti hallittava tarve toimia heti, usein tavalla, joka on pitkällä aikavälillä haitallista.
Impulsiivisuus voi ilmetä monella tavalla:
- Rahankäyttö – Hallitsemattomat ostokset, joista tulee myöhemmin katumus
- Päihteet – Alkoholin tai muiden päihteiden käyttö olotilan muuttamiseksi
- Syöminen – Ahmiminen tai syömisen rajoittaminen tunteiden hallintakeinona
- Ihmissuhteet – Nopeat, intensiiviset suhteet tai impulsiiviset erot
- Ajaminen – Piittaamattomuus liikenteessä
- Työelämä – Äkilliset irtisanoutumiset tai konfliktit
Impulsiiviset teot ovat usein yritys lievittää sietämätöntä tunnekuormaa. Ne tuovat hetkellisen helpotuksen, mutta johtavat tyypillisesti häpeään ja katumukseen, mikä taas ruokkii seuraavaa impulsiivista tekoa.
Krooninen tyhjyyden tunne
Yksi vähemmän tunnettu mutta hyvin yleinen oire on syvä, pysyvä tyhjyyden tunne. Se ei ole sama kuin tylsistyminen tai ohimenevä merkityksettömyyden kokemus.
Tyhjyyden tunne tuntuu usein fyysisesti – kuin rinnassa tai vatsassa olisi ontto tila. Se voi olla läsnä myös silloin, kun ulkoisesti kaikki on hyvin. Tämä kokemus eroaa ahdistuksesta tai masennuksen surullisuudesta – se on enemmänkin kuin tuntisi olevansa tyhjä sisältä.
Monet yrittävät täyttää tätä tyhjyyttä ihmissuhteilla, päihteillä, ostoksillä tai muilla keinoilla, jotka tuovat vain hetkellisen helpotuksen.
Voimakas viha ja vihan hallintavaikeudet
Viha on normaali tunne, mutta epävakaassa persoonallisuushäiriössä se voi olla erityisen voimakas ja vaikeasti hallittava. Viha saattaa syttyä nopeasti tilanteissa, jotka muista tuntuvat pieniltä, ja se voi kestää poikkeuksellisen kauan.
Viha voi kohdistua:
- Muihin ihmisiin – räjähdyksinä, sarkasmina tai passiivis-aggressiivisuutena
- Itseen – itsekritiikkinä, häpeänä tai itsensä vähingoittamisena
- Koko maailmaan – kyynisyytenä ja turhautumisena
Tärkeää on ymmärtää, ettei viha itsessään ole ongelma. Ongelma syntyy, kun vihaa ei osaa säädellä tai ilmaista terveellä tavalla. Tunteiden säätelyn taidot auttavat vihan hallinnassa.
Dissosiatiiviset kokemukset
Stressitilanteissa voi esiintyä dissosiatiivisia kokemuksia – tunnettä siitä, ettei ole oma itsensä (depersonalisäätio) tai ettei ympäristö ole todellinen (derealisäätio). Nämä kokemukset ovat mielen suojamekanismeja ylivoimaisen kuormituksen edessä.
Dissosiaatio voi tuntua esimerkiksi:
- Kuin katselisi itseään ulkopuolelta
- Kuin maailma olisi sumun tai lasin takana
- Aikakatkoksina, joista ei muista mitä tapahtui
- Kehon tuntumiselta vieraalta tai epätodelliselta
Dissosiatiiviset oireet ovat yleensä tilapäisiä ja liittyvät voimakkaaseen kuormitukseen. Ne eivät tarkoita, että olisi ”menettämässä järkensä”.
Itsetuhoiset ajatukset ja itsensä vähingoittaminen
Itsetuhoiset ajatukset ja itsensä vähingoittaminen ovat vakavia oireita, joita esiintyy osalla epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä. Itsensä vähingoittaminen on usein keino hallita sietämätöntä tunnetilaa, ei pyrkimys kuolla.
Jos sinulla tai läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia, ota yhteyttä:
- Kriisipuhelin: 09 2525 0111 (ympäri vuorokauden)
- Kriisitekstari: lähetä viesti numeroon 100
- Päivystys: hakeudu lähimpään päivystykseen
Oireiden vakavuusasteikko
Epävakaan persoonallisuushäiriön oireet eivät ole kaikilla yhtä voimakkaita. On hyödyllistä ajatella niitä spektrinä:
- Lievät oireet – Tunnistettavia piirteitä, jotka aiheuttavat ajoittaista haittaa mutta eivät merkittävästi estä normaalia elämää
- Kohtalaiset oireet – Selkeitä vaikeuksia useilla elämän osa-alueilla, hoidon tarve on ilmeinen
- Vaikeat oireet – Merkittävä toimintakyvyn lasku, mahdollisesti itsetuhoista käyttäytymistä, tehostettu hoito tarpeen
Oireiden vaikeusaste voi myös vaihdella eri elämänvaiheissa. Stressaavat tilanteet, kuten parisuhdeongelmat tai työpaineet, voivat pahentaa oireita tilapäisesti.
Milloin hakea apua?
Jos tunnistat itsessäsi useita edellä kuvattuja oireita ja ne aiheuttavat kärsimystä tai haittaavat arkeasi, ammattiavun hakeminen on viisas askel. Diagnoosin tekee psykiatri tai psykologi kliinisen arvioinnin perusteella.
Lue lisää diagnostiikasta artikkelissamme epävakaa persoonallisuushäiriö – testit ja arviointi.
Käypä hoito -suositukset tarjoavat näyttöön perustuvaa tietoa hoidosta.
Ammattiavun rinnalla voit hyödyntää Aichologistia päivittäisenä tukenasi tunteiden jäsentämiseen ja itsetuntemuksen syventämiseen. Se toimii parhaiten osana laajempaa hoitokokonaisuutta, ei sen korvaajana.
